Mamselli Martha saa kutsun

Talossa on tänään vieraillut remonttimiehiä, rouvan ostamat verhot ja pienet ikkunoiden eteen tulevat tasot, on vihdoinkin saatu paikoilleen. Mamselli vielä viimeistelee pölyhuiskalla, asentajien sotkuja. Tätä se taas tiesi, kun isäntä lähti matkoille, rouva kaakattaa ympäri taloa ja hommaa sitä uutta ja tätä uutta. Työmäärä vaan kasvaa, rouvan haaliessa kaikenlaista tarpeetonta tavaraa, mamselli tuhisee vihaisena. Kas postipoikahan tuolta saapuu, mamselli huomaa ikkunasta. Mamselli keskeyttää työnsä ja kiirehtii hakemaan postin, ettei vaan isännälle ole matkalla mitään pahaa sattunut, mamselli huolestuu.

Mustassa salissa, rouva istuu lukemassa Rakkauskirjeitä kirjaa.. Aurinko ei voi paistaa ilman sinua, eivätkä linnut laulaa säveltäkään. Kukat ovat menettäneet kauneutensa ja....
Rouvaaa, minä sain kutsun, mamselli pöllähtää ovesta sisälle. Kauppias Benjamin on kutsunut minut illalla teatteriin ja sen jälkeen illalliselle, mamselli selittää innoissaan. Rouva keskeyttää lukemisensa, laskee kirjan käsistään ja nousee lukemaan mamsellin kutsua

Ajatella minut on kutsuttu teatteriin ja vielä illallisellekin ja kauppias tulee vielä hakemaan minut täältä, mamselli on innoissaan. Rouva lukee myös kutsua ja tajuaa, että Kauppias Benjamin on viemässä meidän mamsellin, saaren hienoimpaan ravintolaa. Rouva kauhistuu, aikaa on kovin vähän, mamsellilla ei ole mitään vaatteita, eihän mamselli ikinä ja koskaan käy missään. Rouva kääntyy kannoillaan, ilmoittaa mamsellille käyvänsä pikaisesti asioilla.

Kesken päiväkahvin laiton, mamselli tajuaa, että ei hän voi illalla lähteä Kauppias Benjaminin kanssa ulos, eihän minulla ole mitään päälle laitettavaa. Mamselli miettii hermostuneena, millä verukkeella peruisi kauppiaan kutsun. Näinhän minulle aina käy, mamselli murehtii. Mieleen palaa nuoruuden rakkaus Stephen joka lähti kiertävän sirkuksen mukaan ja josta ei sitten enään sen jälkeen kuulunutkaan mitään. Vaatteisiinko tämä yritys nyt sitten karahtikin, mamselli suree. Kauppiaalla kun oli niin ihanat silmätkin.

Aulasta kuluu kolinaa ja mamselli kiiruhtaa katsomaan. Rouvahan se sieltä tuli, kädet täynnä kasseja ja rasioita. Nopeasti nyt yläkertaan, rouva komentaa mamsellia. Tässä ei ole aikaa tuhlattavaksi.
Rouva istuttaa mamsellin kampauspöytänsä eteen ja aloittaa pikaisesti mamsellin muuttamisen salonkikelpoiseksi neidiksi. Mamselli istuu ihmeissään ja pyörittelee päätänsä ja ihmettelee, onko rouva tosiaan hommannut nämä kaikki hänelle ja vielä tämän hajuvedenkin jota mamselli pitelee käsissään. Rouva kihartaa ja ahertaa ja kello käy vääjäämättömästi kohti iltaa. Ovelta jo kuuluva kolkuttimen ääni, saa rouvan ja mamselli Marthan kiiruhtamaan Kauppiasta vastaan
Kauppias Benjaminin, silmät revähtävät auki, voi mikä ihana nainen edessäni seisookaan, onko tämä ollenkaan sama Mamselli Martha jonka olen ulos kutsunut. Rouva ihailee kättensä töitä ja on tyytyväinen makuunsa, meidän mamsellistahan kuoriutui oikea lady, voi kumpa isäntäkin olisi tämän nähnyt. Rouva antaa mamsellille viime ohjeita ja ojentaa mamsellin päivänvarjon. Niin mamselli Martha ja kauppias Benjamin, lähtevät teatteriin ja illalliselle, kauppiaan vuokraamilla vaunuilla.
Toivottavasti mamsellilla on hauska ilta rouva ajattelee ja vetäytyy mustaan saliin jatkamaan lukemista, englanninbulldoggi Kyöstin tuhistessa tyytyväisenä hänen vieressään sohvalla, mihinkäs minä jäinkään...
ja tuoksunsa - kaikki on joutavaa tuhlausta. Minä rakastan sinua armaani...Sinä olet jokaisessa ajatuksessa, unessa, toiveessa, halussa.(Austin Dickinson)