Makuuhuoneessa on Stina rouvan kauvan havittelemat punaiset sametti koukeroilla kuvioidut tapetit, jotka isännän kauppalaiva Starcraft toi tullessaan. Kampauspöydällä on rouvan tuoksupulloja ja tottakai Matts isännän valokuva, pöydän lokerossa on perhe albumi, jota rouva välillä iltaisin katselee. Pikku pöydällä on kuva rouvasta ja lapsista ja tottakai tuoreita kukkia, joita talossa pitää aina olla ja mahdollisimman suurina asetelmina, liljojen ja ruusujen tuoksu on leijuttava talossa. Hatturasiassa on rouvan pieni neuvoa-antava viskipullo ja tarot kortit, joista rouva välillä ennustaa. Seinällä on Rubensin maalaus, herrasväki pitää Rubensin maalauksista koska ne ovat aistillisia ja elämäniloisia tyyliltään.
Makuuhuoneen sänky on rouvan tilaama (siis itse tehty, minä piirsin mallin ja leikkelin rautalanka palaset ja isäntä tinasi palaset yhteen) ja kuinka ollakkaan sängystä tuli vähän suuri, koska esikuva on mitoiltaan 180x210, muutin vain suoraan mitat ja sänky nyt tosiaankin on huoneeseen vähän suuri, mutta kelpaa siinä nyt herrasväen nukkua. Katos sängyn yläpuolella on korurasian puolikas joka on päällystetty punaisella sametilla.
Erkkerissä sijaitsee häveliäästi verhojen takana, punainen pesukomuutti, joka tottakai on rouva Stinan lempiväri.
torstai 28. tammikuuta 2010
perjantai 22. tammikuuta 2010
Kesämuistoja..varvastossut
Tällä hetkellä ulkona on pakkasta -15 joten oli ihan pakko palata viime kesän lämpimiin ilmoihin. Tein ystävättären terassille tuollaiset paljon elämää ja tietä nähneet varvastossut raku keramiikalla.
Paratiisipoika parvi, lähdössä muuttomatkalle, kauas etelään
vielä kesämuistoja, lisko juomassa, olen ihan vähän hurahtanut liskoihin ja oli ihan pakko tehdä kukkapenkkiin lisko juomaan.
Paratiisipoika parvi, lähdössä muuttomatkalle, kauas etelään
vielä kesämuistoja, lisko juomassa, olen ihan vähän hurahtanut liskoihin ja oli ihan pakko tehdä kukkapenkkiin lisko juomaan.
sunnuntai 17. tammikuuta 2010
Kristallikruunu
Naapurin rouvan yllytyksestä..100 wattinen syttyi päässä, pitäähän nyt salissa kristallikruunu olla ja kuten aina ennenkin, ilman mitään ennakkosuunnittelua ja mietintää tuumasta toimeen vaan ja yrityksen ja erehdyksen kautta tarkistetaan mitä siitä oikein tuli, vai tuliko mitään
Puolivalmista tekelettä ei saa näyttää hulluille eikä herroille vai miten se sanonta nyt meneekään, lampun yläpäässä on korun osa, keskirengas on kullanvärinen avainrengas joka löytyi jostain romu rasiasta, kun ensin olin yrittänyt väännellä kuparilangasta tasaisen pyöreää ympyrää siinä onnistumatta ja alapäässä olevat isot helmet vain pitävät lankoja paikoillaan...ehkä tästä vielä jotain tulee
Lopussa kiitos seisoo vai riippuuko, lamppu on vihdoinkin valmis ja roikkuu salin katosta, mamselli Martha on oikein pysähtynyt katsomaan, minkä pölyä keräävän hökötyksen, herrasväki on tuonut hänen vaivoikseen.
Puolivalmista tekelettä ei saa näyttää hulluille eikä herroille vai miten se sanonta nyt meneekään, lampun yläpäässä on korun osa, keskirengas on kullanvärinen avainrengas joka löytyi jostain romu rasiasta, kun ensin olin yrittänyt väännellä kuparilangasta tasaisen pyöreää ympyrää siinä onnistumatta ja alapäässä olevat isot helmet vain pitävät lankoja paikoillaan...ehkä tästä vielä jotain tulee
Lopussa kiitos seisoo vai riippuuko, lamppu on vihdoinkin valmis ja roikkuu salin katosta, mamselli Martha on oikein pysähtynyt katsomaan, minkä pölyä keräävän hökötyksen, herrasväki on tuonut hänen vaivoikseen.
tiistai 12. tammikuuta 2010
Vene
Lähellä, lännessä, laulaa suuri meri. Aallot, pilvien peittämät vyöryvät minua kohti. Minä kuulen niiden kohinan tänne missä seison. Maa vapisee jalkojeni alla, minä kuulen kumean pauhun. (sanat kuin jäljet, intiaanien viisautta kirjasta.) Länsirannikon tyttönä meri on minulle jotenkin tärkeä ja siksi pitää naisella veneitä olla, tarjoilukulhoiksi, tuikkukynttilä aluseksi ja tilpehöörin säilytykseen.
Villa Vanuatun keittiö
Villa Vanuatun keittiö, keittiön vihreä kaappi on tehty vanhan Dolls House lehden ohjeiden mukaan, pöytä on tehty silleen yhtäkkiä ja siitä kyllä vähän tulikin sen näköinen, huuva on palsaa ja päällystetty kuparifoliolla, lattialaatat on munakenno massasta tehtyjä.
Keittiön tiskinurkkaus, tiskiallas on raku keramiikkaa, itse tehty, halusin altaasta kuluneen ja halkeilleen sellaisen joka näyttää siltä, että sitä on jo vuosia käytetty.
Keittiö on hiljentynyt, palvelijat ovat menneet nukkumaan, vain öljylamppu valaisee himmeästi tummuvaa iltaa.
Keittiön tiskinurkkaus, tiskiallas on raku keramiikkaa, itse tehty, halusin altaasta kuluneen ja halkeilleen sellaisen joka näyttää siltä, että sitä on jo vuosia käytetty.
Keittiö on hiljentynyt, palvelijat ovat menneet nukkumaan, vain öljylamppu valaisee himmeästi tummuvaa iltaa.
lauantai 9. tammikuuta 2010
Raku Keramiikka
Harrastan myös keramiikkaa ja raku keramiikkaan olen täysin hurahtanut, ehkä sen mystisyyden ja ennalta-arvaamattomuuden vuoksi, tässä raakapoltetut esineet on lasitettuina uunin pohjalla odottamassa polton alkamista, kansi vain pöntön päälle ja poltin päälle sitten vain odotellaan
Vielä hetki ja h-hetki on käsillä, sillä lasitteet sulavat 1000 asteessa ja silloin on aika sammuttaa uuni.
Esineitä nostetaan uunista pois, pitkävartiset pihdit on todella tarpeen sillä uuni on todella kuuma. Olen onnistunut kerran polttamaan kulmakarvani ja ripsetkin tuntui jotenkin nysiltä.
Tässä esine on laskettu polton jälkeen savupönttöön kuiviin puruihin jotka esineen lämmöstä syttyvät palamaan, pönttö peitetään kannella ja savun annetaan vaikuttaa esineisiin.
Tässä pestään nokea ja savua pois, savupöntössä savu imeytyy lasitteen halkeamiin ja tuo esille rakussa niin tyypillisen halkeilleen lasitteen.
Tässä on savustuspöntöstä kuoriutunut paratiisipoika, savustuksessa kaikki lasittamaton pinta mustuu savun vaikutuksesta.
Tässä ovat Paratiisipojat. Idea paratiisipoikiin tuli, kun luin Pedro Juan Gutièrrez: Etelän Peto pokkaria, mieleen hiipi ajatus että paratiisipojat voi olla hauskoja, suurinokkaisia, kirjavia, elämänjanoisia lintuja. Paratiisipoikia on valmistunut useita eri värisiä ja erikokoisia yksilöitä, jotka ovat lennelleet uuteen kotiin.
Vielä hetki ja h-hetki on käsillä, sillä lasitteet sulavat 1000 asteessa ja silloin on aika sammuttaa uuni.
Esineitä nostetaan uunista pois, pitkävartiset pihdit on todella tarpeen sillä uuni on todella kuuma. Olen onnistunut kerran polttamaan kulmakarvani ja ripsetkin tuntui jotenkin nysiltä.
Tässä esine on laskettu polton jälkeen savupönttöön kuiviin puruihin jotka esineen lämmöstä syttyvät palamaan, pönttö peitetään kannella ja savun annetaan vaikuttaa esineisiin.
Tässä pestään nokea ja savua pois, savupöntössä savu imeytyy lasitteen halkeamiin ja tuo esille rakussa niin tyypillisen halkeilleen lasitteen.
Tässä on savustuspöntöstä kuoriutunut paratiisipoika, savustuksessa kaikki lasittamaton pinta mustuu savun vaikutuksesta.
Tässä ovat Paratiisipojat. Idea paratiisipoikiin tuli, kun luin Pedro Juan Gutièrrez: Etelän Peto pokkaria, mieleen hiipi ajatus että paratiisipojat voi olla hauskoja, suurinokkaisia, kirjavia, elämänjanoisia lintuja. Paratiisipoikia on valmistunut useita eri värisiä ja erikokoisia yksilöitä, jotka ovat lennelleet uuteen kotiin.
Villa Vanuatun huoneet
Talossa on 3 kerrosta, ensimmäisessä kerroksessa on keittiö, aula ja kultainen salonki.
Toisessa kerroksessa sijaitsevat: pariskunnan syntisen punainen makuuhuone ja sali.
Kolmaskerros on pyhitetty talon isäntä Matsille eli siis työhuone ja herrojen oleskeluhuone. Herrojen oleskeluhuoneen seinällä olevat trofeet on Mats tuonut Afrikkaan suuntautuneelta suurriistan metsästysmatkalta. Talon seiniltä puuttuvat vielä kaikki peilit, taulut, sillä talossa tehdään vielä remonttia.
Toisessa kerroksessa sijaitsevat: pariskunnan syntisen punainen makuuhuone ja sali.
Kolmaskerros on pyhitetty talon isäntä Matsille eli siis työhuone ja herrojen oleskeluhuone. Herrojen oleskeluhuoneen seinällä olevat trofeet on Mats tuonut Afrikkaan suuntautuneelta suurriistan metsästysmatkalta. Talon seiniltä puuttuvat vielä kaikki peilit, taulut, sillä talossa tehdään vielä remonttia.
perjantai 8. tammikuuta 2010
Hämärtyvä ilta
Villa Vanuatu talvisen illan hämärässä, talo sijaitsee saarella jossa on ikuinen kesä, lämpötila ei laske koskaan alle 27 asteen. Mats ja Stina viihtyvät hyvin, sillä molemmat rakastavat lämmintä ja leutoa ilmaa. Pariskunnan tytär Sannmary ja vävypoika Marco ovat tulleet vierailulle ja tanssivat illan hämärtyessä kesähuoneessa hidasta ja kaunista valssia.
torstai 7. tammikuuta 2010
Villa Vanuatu
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)