tiistai 20. joulukuuta 2011

Hyvää Joulua

Kontti täynnä tähtiä ja kultaa, joulu tulla jolkuttaa, lapsuusajan tutuin virkkein ovellesi kolkuttaa.
Vanuatussa vietetään joulua koko perheen voimin. Kuusi on tuotu sisälle ja koristeltu kynttilöin ja marskin nauhalla, jossa lukee Kunnia olkoon jumalalle korkeudessa ja maassa rauha, ihmisillä hyvä tahto
Hyvää Joulua

maanantai 14. helmikuuta 2011

Ystävänpäivä

Ystävänpäivä aamuna, mamselli ja rouva, ovat hakemassa raikkaita hedelmiä. Yhtäkkiä he huomaavat, että naapuritontille on ilmestynyt kuin tyhjästä suuri talo. Rouva juoksee kurkkimaan ikkunoista..
rouva juoksee ovelle, ovi on auki ja sisällä palavat kutsuvasti valot. Rouva huhuilee, onko siellä ketään, huhuu..talosta ei kuulu ääntäkään. Mamselli komentaa rouvaa, nyt täytyy mennä. Saarelaiset puhuvat tästä talosta ihmeellisiä asioita, mamselli sanoo.
Mamselli roikottaa hedelmäkoria käsivarrellaan ja hoputtaa rouvaa, mennään jo. Rouva hyvä, saarelaiset sanovat, että taloon muuttaa outoja ihmisiä. Kuulemma ainakin noidannäköiset hurmaavat sopankeittäjä isoäidit, jotka ovat aivan kuin kaksoset vaikkeivat ole edes sukua toisilleen..rouva mennään jo, talo aivan puistattaa minua, mamselli tokaisee. ( tässä uusin rakentelukohde Greenleafin Beacon Hill talo, talo tuli meille tampereelta sirpan hoidosta)
Samalla ovenavauksella rouvan ja mamsellin kanssa, talon isäntä Matts saapuu kaukomatkaltaan kotiin, rouva ja isäntä tervehtivät toisiaan lämpimästi..mitä tuliaisia toit? rouva kyselee innostuneenä, sillä hän tietää että aina kun isäntä kotiutuu, hän tuo tullessaan aivan ihania tuliaisia. Ja tulihan niitä tälläkin kertaa
Rouva sai uudet lemmikit, terraariossa asuvan kilpikonnan parin ja ihania simpukankuoria jotka on kauniisti aseteltu abalonesimpukan kuorenpalasesta tehtyyn vatiin
Kaukaa Dolores kaupasta, ostettu norsu (koristeltu geelikynsille tarkoitetuilla minihelmillä) norsun rouva on jo kauan toivonut saavansakin, eikä tuliaiset tähän lopu
samasta Dolores kaupasta ostettu, ikkunaan ripustettava läpinäkyvä sudenkorento (koristeltu kynsille tarkoitetuilla läpiväkyvillä mini paljeteilla) kylläpäs isäntä on nähnyt vaivaa tuliaisten suhteen
ja vielä samasta Dolores kaupasta, tuotu naamari, jollaista rouva on myös kauan haaveillut (koristeltu myös kynsikoristeilla ja amazoni papaukaijan höyhenillä)
Tuliaisten tarkastelun jälkeen on aika syventyä Ystävänpäivä kortteihin joita taloon on saapunut. Kauniita ovat ja on ihanaa kun ystävät muistavat, tuumivat rouva ja isäntä
Hyvää Ystävänpäivää





lauantai 22. tammikuuta 2011

Mamselli Martha saa kutsun

Talossa on tänään vieraillut remonttimiehiä, rouvan ostamat verhot ja pienet ikkunoiden eteen tulevat tasot, on vihdoinkin saatu paikoilleen. Mamselli vielä viimeistelee pölyhuiskalla, asentajien sotkuja. Tätä se taas tiesi, kun isäntä lähti matkoille, rouva kaakattaa ympäri taloa ja hommaa sitä uutta ja tätä uutta. Työmäärä vaan kasvaa, rouvan haaliessa kaikenlaista tarpeetonta tavaraa, mamselli tuhisee vihaisena. Kas postipoikahan tuolta saapuu, mamselli huomaa ikkunasta. Mamselli keskeyttää työnsä ja kiirehtii hakemaan postin, ettei vaan isännälle ole matkalla mitään pahaa sattunut, mamselli huolestuu.


Mustassa salissa, rouva istuu lukemassa Rakkauskirjeitä kirjaa.. Aurinko ei voi paistaa ilman sinua, eivätkä linnut laulaa säveltäkään. Kukat ovat menettäneet kauneutensa ja....
Rouvaaa, minä sain kutsun, mamselli pöllähtää ovesta sisälle. Kauppias Benjamin on kutsunut minut illalla teatteriin ja sen jälkeen illalliselle, mamselli selittää innoissaan. Rouva keskeyttää lukemisensa, laskee kirjan käsistään ja nousee lukemaan mamsellin kutsua



Ajatella minut on kutsuttu teatteriin ja vielä illallisellekin ja kauppias tulee vielä hakemaan minut täältä, mamselli on innoissaan. Rouva lukee myös kutsua ja tajuaa, että Kauppias Benjamin on viemässä meidän mamsellin, saaren hienoimpaan ravintolaa. Rouva kauhistuu, aikaa on kovin vähän, mamsellilla ei ole mitään vaatteita, eihän mamselli ikinä ja koskaan käy missään. Rouva kääntyy kannoillaan, ilmoittaa mamsellille käyvänsä pikaisesti asioilla.


Kesken päiväkahvin laiton, mamselli tajuaa, että ei hän voi illalla lähteä Kauppias Benjaminin kanssa ulos, eihän minulla ole mitään päälle laitettavaa. Mamselli miettii hermostuneena, millä verukkeella peruisi kauppiaan kutsun. Näinhän minulle aina käy, mamselli murehtii. Mieleen palaa nuoruuden rakkaus Stephen joka lähti kiertävän sirkuksen mukaan ja josta ei sitten enään sen jälkeen kuulunutkaan mitään. Vaatteisiinko tämä yritys nyt sitten karahtikin, mamselli suree. Kauppiaalla kun oli niin ihanat silmätkin.


Aulasta kuluu kolinaa ja mamselli kiiruhtaa katsomaan. Rouvahan se sieltä tuli, kädet täynnä kasseja ja rasioita. Nopeasti nyt yläkertaan, rouva komentaa mamsellia. Tässä ei ole aikaa tuhlattavaksi.
Rouva istuttaa mamsellin kampauspöytänsä eteen ja aloittaa pikaisesti mamsellin muuttamisen salonkikelpoiseksi neidiksi. Mamselli istuu ihmeissään ja pyörittelee päätänsä ja ihmettelee, onko rouva tosiaan hommannut nämä kaikki hänelle ja vielä tämän hajuvedenkin jota mamselli pitelee käsissään. Rouva kihartaa ja ahertaa ja kello käy vääjäämättömästi kohti iltaa. Ovelta jo kuuluva kolkuttimen ääni, saa rouvan ja mamselli Marthan kiiruhtamaan Kauppiasta vastaan
Kauppias Benjaminin, silmät revähtävät auki, voi mikä ihana nainen edessäni seisookaan, onko tämä ollenkaan sama Mamselli Martha jonka olen ulos kutsunut. Rouva ihailee kättensä töitä ja on tyytyväinen makuunsa, meidän mamsellistahan kuoriutui oikea lady, voi kumpa isäntäkin olisi tämän nähnyt. Rouva antaa mamsellille viime ohjeita ja ojentaa mamsellin päivänvarjon. Niin mamselli Martha ja kauppias Benjamin, lähtevät teatteriin ja illalliselle, kauppiaan vuokraamilla vaunuilla.
Toivottavasti mamsellilla on hauska ilta rouva ajattelee ja vetäytyy mustaan saliin jatkamaan lukemista, englanninbulldoggi Kyöstin tuhistessa tyytyväisenä hänen vieressään sohvalla, mihinkäs minä jäinkään...
ja tuoksunsa - kaikki on joutavaa tuhlausta. Minä rakastan sinua armaani...Sinä olet jokaisessa ajatuksessa, unessa, toiveessa, halussa.(Austin Dickinson)

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Tunnustus


Sain Kuurankukalta Piskuinen Talo-blogista tunnustuksen. Kiitos Kuurankukka :-)

Tunnustuksen saajan pitää kertoa 7 faktaa itsestään joten tässä tulee faktat.

1. Rakastan värejä, oma kotini on suunnilleen sisustettu samoilla väreillä kuin Villa Vanuatu
2. Rakastan vanhoja huonekaluja, joilla on jokaisella tarina kerrottavana ja pintaa koristaa ajan patina.
3. Rakastan vanhoja hirsitaloja, asun sellaisessa
4. Oikeassa elämässä teen geelikynsiä (pientä näperrystä) satakuntalaisille harrastajille kynsistä alennusta :-)
5. Keramiikka on paineiden purku harrastus
6. Meillä on 2 maakilpikonnaa
7. Kerään aivan liikaa tavaraa

Tämä tunnustus pitäisi antaa 15 blogille ja kertoa heille tunnustuksen saamisesta. Koska olen laiska vapaaajalla ja yleensä nykyään illatkin töissä, tuskin kukaan pahastuu vaikka 15:sta blogille en nyt tunnustusta lähetäkkään, vaikki kaikki sen kuitenkin ansaitsivat.

Tässä tunnustuksen saajat:

Haaveena minikartano


Nukkekoti Villa Rosalia

Villiviinin talot

Kalastaja-Eemelin nukketalotupa jota rakennellaan opintojen lomassa


Kaikki joiden blogeja seuraan, olisivat kyllä tämän tunnustuksen ansainneet :-)





lauantai 8. tammikuuta 2011

Rakkautta ensi silmäyksellä

Isäntä Matts ja vävypoika Marco ovat vetäytyneet herrojenhuoneen rauhaan. Nauttimaan konjakkia sekä keskustelemaan päivänpolttavista asioista. Suunnittelemaan isäntä Matsin seuraavaa matkaa valtameren toiselle puolelle. Isäntä itse nimittäin lähtee laivansa mukana noutamaan rouva Stina tilaamia marmorisia tai mitä lieneekään enkelipatsaita. Salista kantautuu sellon sävelet. Ompas ihanan rauhoittava hetki Matts tuumii itsekseen.
Salissa rouva Stina soittaa joululahjaksi pojaltaan, saamaansa selloa. Tytär Sanmary ja upseeripojan seuralainen Nora, kuuntelevat soittoa ja nauttivat leivoksia. Ihana hetki, mutta sen keskeyttää alakerrasta kuuluva Mamselli Marthan huuto...
Rouvaaaaa, isäntäää, sen ihmeellisen laitteen kauppias on nyt täällä, tulemme kauppiaan kanssa yläkertaan.
Mamsellin huudon kuultuaan, myös miehet ovat rynnänneet saliin. Katsokaa laitetta, mamselli tohisee, tuo on nyt se lattialta roskia syövä, ihmeellinen laite. Kauppias esittelee laitetta ja vilkuilee syrjäsilmällä mamsellia. Kauppias nostaa silmänsä laitteesta ja katsoo suoraan mamselliin. Mamselli nostaa katseensa laitteesta, katsoo suoraan kauppiaaseen. Bling, bling...
Mamselli kupsahtaa pökertyneenä lattialle. Isäntä ja kauppias kiiruhtavat auttamaan, pyörtynyttä mamselli raukkaa..
Imurikauppias nostaa mamsellin olkapäälleen. Isäntä Matts kiiruhtaa avaamaan makuuhuoneen ovea. Stina rouva kipittää imurikauppiaan edellä ja hänen mieleensä juolahtaa ajatus, ne tarotkortit...
Mamselli makaa jo vähän tolkuissaan herrasväen sängyllä. Isäntä on helpottunut, pyörtymisellä tästä selvittiin. Mamselli kuiskaa rouvalle joka on kumartuneena mamsellin puoleen..mikä ihana mies. Rouvan ajatus juoksee salamankirkkaana, tässä se nyt taitaa olla, se mamsellin suuri rakkaus. Niinhän sen jo tarotkortit keväällä ilmoittivat, että mamsellin elämään vielä saapuu rakkaus.



sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Rouvan sukupuu

Keittiössä mamselli Martha miettii kuumeisesti, mitähän rauhoittavaa yrttiä sekottaisi rouva Stinan Absintti drinkkiin. Rouva on koko kesän matkustanut kiivaasti, virastosta toiseen, ja sukulaisten luota toisen sukulaisen luokse. Kaikki tämä johtuu siitä sukupuusta jonka rouva Stina löysi äitinsä vanhoista papereista ja nyt rouva on hulluuden partaalla ja tekee kaikki muutkin talossa olijat hulluiksi luulemalla olevansa ties kenen sukua..
ja oikeassa Mamselli Martha jälleen kerran oli. Rouva istuu kynttilän valossa miehensä kanssa kesähuoneessa ja tuijottaa lumoutuneena sukupuuta. Selittää silmät hehkuen, että jos en nyt ihan Maria Stuartin lähisukua ole, niin ainakin karibian merirosvojen sukua olen, senhän jo kertoo tämä sukupuukin.
Naapurin mister Colombo on tullut tuomaan marthalle huomiseksi kasviksia ja Martha purkaa hänelle huoliaan. Rouvan mielenterveys huolettaa häntä kovasti, vai vielä karibian merirosvojen sukua on meidän tulisieluinen rouva. Harmaita hiuksia hän minulle aiheuttaa Martha totetaa Colombolle. Colombo kertoo mamsellille että, heillä on jo käynyt se kiertävä kauppias. Esittelemässä sitä ihme vekotinta, joka syö lattialla olevat roskat sisäänsä,oli se merkillinen laite, Colombo päivittelee. Mamselli martha tarttuu tarjottimeen ja lähtee viemään rouvalle lasillista. Vai laite joka syö lattialta roskia sisäänsä, onko tällä riivatun saarella kaikki ihan hulluja, mamselli mutisee itsekseen.

Kesä meni, syksy ja pimenevät illat tuli...

Pitkä kuuma kesä tuli ja meni. Auringosta nautittiin kaikilla aisteilla. Nukkekoti Villa Vanuatu odotteli hiljaa syksyn saapumista. Keramiikkaa tehtiin, tässä yksi tuotos, hattu, raku keramiikkaa